Tuolla se kuitenkin jossain on. Tässä kuvassa näkyy vilaus myös unelma-asuntoni terassista.
Onko tämä ensi talven kotikatuni?
Vai onko se tämä katu? Vasemmalla lempiravintolani, jossa on tosi hyvää ruokaa. Ja oikealla on taidemyymälä.
Tässä lähempää se kakkosvaihtoehto, johon en ole päässyt vielä sisälle katsomaan, mutta se on tämä talo, jossa on ihana terassi myös kadulla, kuin pienoistori.
Tässä jo kokeilin istustuskella ja piirrellä katukuvia.
Tässä samasta paikasta toiseen suuntaan.
Löysin sattumalta myös sen talon, johon alunperin aioin mennä tänä talvena. Se ei olekaan enää vuokramarkkinoilla, ja omistaja itse näytti asustelevan siellä nyt. Tässä kuvassa se näkyy lempiravintolani terassilta.
Ja tässä naapuriasunnosta, jossa pääsin käymään katsomassa ja huomasin, että tuossahan se on. Ei olisi kadulta päin tunnistanut ollenkaan.
Tässä vielä esimakua lisää Frigilianasta, jos joku on tulossa kylään ensi talvena. Tässä yleisnäkymää Frigilianan vanhaan osaan, vaikka etualalla näkyy enimmäkseen uusia taloja.
Tässä taas yleisnäkymää vanhanosan yläpuolelta. Kirkontornikin näkyy keskellä. Täällä on jo useissa taloissa näköjän aurinkoenergiaakin käytössä.
Tässä kirkko torneineen. Frigilianassa on itseasiassa kaksi kirkkoa, uudessa ja vanhassa osassa. Tämä on siis vanhanosan kirkko.
Pieniä salaisia katukujia, joista löytyy ihania pikku taloja, tämän on kai yksi vuokrattava talo.
Täällä ulkona viihtyvät talvellakin sellaiset kukat, joita kasvatamme Suomessa kukkaruukuissa sisällä.
Ja sitruunoita löytyy vaikka suoraan puusta. Appelsiinit ja sitruunat ovatkin täällä parhaita myös kaupoissa talviaikana, koska silloin on niiden sadonkorjuuaika.
Sitten näitä kallioisten ja kivisten maastojen kasveja löytyy joka kulmalta.
Näkymää Frigilianan keskustorille päin kylän yläosasta.
Varjoisia katuja tarvitaan varmaan kesäaikaan.
Kun käveleskelee pitkin Frigilianan katuja aina voi löytyä yllättävän näköisiä kuvauskohteita.
Kuten tämä aitaan istutettu kukkaruukku.
Tai ihanan väriseksi patinoitunut vanha ulko-ovi.
Tämäkään kylä - suosittuna turistikohteena - ei ole välttynyt krääsä, tai matkamuistomyymälöiltä. Tässä vanhassa isossa sokeritehtaassa oleva myymälä. Kaunis katto!
Tässä yhden kadun varrella oleva krääsämyymälä.
On Frigilianassa sitten yksi ihan oikea taidegalleriakin, jossa on ihan kunnon näyttelyitäkin, olen nähnyt juttuja facebookissa.
Tässä Frigilianan lempiravintolani terassilta.
Ja tässä Caleta de Velezin lempiravintolastani, ihan parvekkeeni alapuolella olevasta kalaravintolasta. Kuvassa heidän ihanaa raikasta salaattiaan alkupalaksi.
Tässä toisesta Caleta de Velezin lempiravintolastani. Täältä saa myös hyvää pizzaa.
Tässä esimerkki maitokahvista, joka on itse asiassa maitoa ja pikkuisen vaan kahvia. Nimeltään nube/nuve - en tiedä kuinka se kirjoitetaan, mutta näin ne kutsuvat sitä.
Kävin kävelyllä Caleta de Velezissä vähän kauempana rannasta ja siellä matkan varrella tuli vastaan tällainen aqveductin pätkäkin.
Siinä vieressä lihakarjan kanssa seisoskeli paikkallaan hallava hevonenkin.
Caleta de Velezissä on ihan maaseudun näköistäkin pikkuisen.
Caleta de Velezin hienostokaupungin osaa, vähän ylempänä ja kauempa rannasta siis. Mutta täältä oli varmaan kaikista taloista näkymä myös merelle.
Tällaisia taloja siellä oli. Juttelin siellä yhden ruotsalaisen naisen kanssa, joka oli asunut jo kolme vuotta talossaan - ei ollut tämä talo. Hän kertoili, että siinä osassa kaupunkia asui enimmäkseen saksalaisia ja hollantilaisia ja hän miehensä kanssa taisi olla ainoa pohjoismaalainen. Koki itsensä vähän yksinäiseksi kuulemma, mutta muuten viihty kauniissa ja rauhallisessa ympäristössä.
Tässä sitten näitä parvekenäkymiäni. Nyt alkaa merellä liikkua jo myös purjeveneitä.
Vaikka aurinko paistaa joka päivä, silti mereltä käyvä tuuli on vielä melko kylmää, ollessaan voimakkaampi.
Mutta tuo meren kohinan kuuntelu on tosi rauhottavaa.
Tällaisiakin seikkalijoita alkaa näkyä merenrannassa.
Viime viikonloppuna heitä oli liitelemässä oikein kaksin kappalein.
